Suomeksi

Olen digitaalisen kestävyyden tutkija. Tutkimukseni keskeisiä teemoja ovat toimijuus, valta, mielikuvitus ja kuvitelmat, vaihtoehtoiset tulevaisuudet ja kriittinen teknologiakasvatus. Olen kiinnostunut kiinnostunut siitä, millaisia kokemuksellisia maisemia mediateknologia synnyttää ja mitä sen nivoutuminen osaksi arkeamme tarkoittaa.

Taustaltani olen mediatutkija, mutta tutkimukseni liikkuu tieteen- ja teknologiantutkimuksen, kriittisen internet-tutkimuksen, kriittisen infrastruktuurien tutkimuksen, mediakasvatuksen, ihminen-tietokone-vuorovaikutuksen (HCI) ja tulevaisuudentutkimuksen rajapinnoilla. Menetelmällisesti olen kiinnostunut kehittämään laadullisia menetelmiä ja tutkimusinterventioita, joissa osallistujien kanssa yhdessä olisi mahdollista pohtia ja haastaa nykyisen digitaalisen arjen ehtoja ja itsestäänselvyyksiä.

Nykyisessä tutkimushankkeessani Kestäviä tulevaisuuksia kuvittelemassa: Suuntaviivat eko-digitaaliselle toimijuudelle (Suomen Akatemia 2022-2025) kehitän menetelmiä vaihtoehtoisten tulevaiuuksien kuvittelemiseen. Hanke korostaa digitalisaation vaikeasti havaittavia, ekologisesti ja sosiaalisesti haitallisia vaikutuksia sekä antaa tilaa nuorten äänille. Projektin tarkoituksena on 1) kehittää tieteiden välistä eko-digitaalisen kansalaisuuden käsitettä; 2) tutkia nuorten eurooppalaisten ymmärrystä digitaalisen arkensa ympäristövaikutuksista, sekä 3) kehittää spekulatiivisia ja transformaatiivisia menetelmiä, jotka mielikuvitusta, toiveita ja toimijuutta tukemalla luovat edellytyksiä paremmalle digitaaliselle tulevaisuudelle.

Vuosina 2020-21 työskentelin Tukholman yliopistolla Stockholm Technology & Interaction Research groupissa. Securing things -hankkeessa tutkimimme mm. traktoreiden ja CPAP-koneiden hakkeroimista sekä ihmisten kokouksia älykotiensa ja -laitteidensa turvallisuudesta.

Vuonna 2020-21 vedin tutkimushanketta Tulevaisuuden media-arki nuorten kuvittelemana -hanketta (Media-alan tutkimussäätiö). Hanke pohjautui väitöskirjatutkimukseeni ja sen tavoitteena oli 1) ymmärtää nuorten kokemuksellista maisemaa median ja mediateknologioiden kanssa, 2) tuottaa uutta tietoa nuorten käsityksistä nykyisestä media-arjestaan ja heidän toiveistaan koskien sitä, millainen se olisi tulevaisuudessa ja 3) kehittää tulevaisuuden kuvittelemisen työpajamenetelmä erityisesti media-alan toimijoiden käyttöön. Hankkeen loppuraportti “Vähemmän koukuttavia algoritmeja” ja kuvittelutyöpajamalli Media/arki 2030 löytyvät täältä: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/133606.

Olen järjestänyt koulutuksia ja työpajoja kriittiseen teknologiakasvatukseen liittyen ja pitänyt esitelmiä tutkimukseeni liittyvistä teemoista erilaisissa tapahtumista. Löydät niistä lisätietoja täältä.

Väitöskirjassani Kuvitelmia toimijuudesta koodin maisemissa tutkin, kuinka ihmistoimijuutta ja mediateknologista arkea koskevat käsitykset kietoutuvat toisiinsa. Kiinnostukseni kohdistui tapoihin, joilla mielikuvat omasta ja muiden toimijuudesta tämän päivän maailmassa rakentuvat ja vakiintuvat, ja miten toimijuuden kuvitelmien rakentumisen prosesseissa samalla tuotetaan, uusinnetaan ja mahdollisesti haastetaan yhteiskunnallisia valtasuhteita ja -asetelmia. Tutkimus liikkui kriittisen media- ja informaatioteknologian tutkimuksen, domestikaatioteorian, tieteen- ja teknologiantutkimuksen sekä kriittisen ohjelmisto- ja algoritmitutkimuksesta rajapinnoilla. Väitöskirjassani toin nämä tutkimuksen kentät yhteen hyödyntämällä kriittisen kulttuuritutkija Stuart Hallin sisäänkoodaus/uloskoodaus-mallia. Väitöskirjani johdannossa työstin mallista päivityksen nykyisessä media- teknologisessa kontekstissa. Tiivistäen tutkimukseni valottaa, että alistuneisuuden, voimattomuuden ja tyytymisen sävyttämä toimijuuden malli jäsentää vahvasti aikamme ’koodin maisemia’ ja ihmisten suhdetta niihin, olkoonkin että prosessissa voi tunnistaa myös neuvotteluja ja ristiriitoja. Visiot nykytilannetta haastavista tai sitä radikaalisti muuttavista toiminnan mahdollisuuksista ja vaihtoehtoisista toimijuuden muodoista ovat silti varsin marginaalisia. Tutkimukseni tähdentääkin tarvetta sekä etsiä keinoja tehdä näkyväksi vaihtoehtoja nykyisille toiminnan malleille että kehittää tapoja, joilla ihmisiä voitaisiin haastaa pohtimaan, millaisen teknologian kanssa he haluavat arjessaan elää.